Lastentarhassa käy joskus nuohooja. Kuuntelemme uunin lähellä, miten se kolistelee katolla. Sillä on isot saappaat jalassa. Olen katsonut sen saappaita ja harjaa, kun se harppoo Harjutorilta tänne. Työnsä jälkeen nuohooja tulee saliin. Sille lauletaan ”pieni nokipoika vaan, uunin piippuun katoaa, yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää…” Olemme muovailleet tikapuut, joita pitkin nuohooja kapuaa. Nuohoojat ovat hyviä kiipeilijöitä. Meistä on hauskaa, kun se työnsä jälkeen astelee saliin. Se saa istua korkealle penkille, joku saa viedä saappaiden alle sanomalehden, täti ja apulaiset tarjoavat kahvia, ja me laulamme.

Silja Järventausta, 2010

 

Lukija: Daniel Petterson, 2010

Pieni nokipoika

1. Pieni nokipoika vaan uunin piippuun katoaa. Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää…

Lataa laulun sanat täältä

 

Mikkolan koulun musiikkiluokkien kuoro, 2007